Kun asiat menevät hyvin, niistäkin pitää kirjoittaa. Tämä on tositarina onnistuneesta suolistoleikkauksesta TYKSissä 31.5.2021
Taustaa:
Minulla on Crohnin tauti (IBD, suolistotulehdus) *. Tauti on niin haasteellinen, että se monesti vaatii tulehtuneen osan poistoa leikkauksella. Tämä siitä huolimatta, vaikka kuinka terveellisesti yrittäisi elää. Tällä kertaa suurta vahinkoa teki sisäilmaongelma, joka vaikeutti huomattavasti ihon ja suoliston toimintaa. Kun minulla leikattiin ensimmäisen kerran suolistoa vuonna 2004, moni asia meni pieleen. Löysin itseni teholta avannepussin kanssa. Tällä kertaa, vuonna 2021 kaikki meni loistavasti ja siitä olen tietysti erittäin onnellinen.
Suolitukos on siitä ihmeellinen, että niin kaun kuin ruoka kulkee siellä, olo voi olla suorastaan epätodellisen hyvä. Keväällä 2021 aukko oli enää noin 5 mm kokoinen (versus normaalisti n. 30 mm). Niin pieni, että tähystin ei mahtunut enää siitä kohdasta läpi. Paitsi että täydellinen tukos on hengenvaarallinen, lääkärit halusivat leikkauksella myös varmistaa, että tukoksen jälkeisessä osassa ei ole syöpää.
Henkinen valmistautuminen ja trauman purku
Kun minulle ilmoitettiin leikkauksesta keväällä 2021, se iski kuin märkä rätti silmille! 17 vuotta vanha trauma iski pintaan. Huomasin, että en ole kunnolla purkanut sitä. Onnekseni sain apua akuuttipsykiatrian puolelta. Kirjallisesta raportista oli hyötyä myös leikkaavalle kirurgille, joka huomioi sen vieraillessaan luonani ennen ja jälkeen leikkauksen. Arvostin sitä suuresti!
Trauman purussa sain apua sekä Tyksistä että Ratkaisukeskeiseltä terapeutilta Monica Löfgren-Kortelalta, jolla oli juuri sopivasti opinnoissaan se vaihe kun pitää saada testiasiakkaita. Se oli minulle erittäin suuri onni! Voisin väittää, että puhuminen ammattilaisen kanssa auttoi merkittävällä tavalla valmistautumisessa leikkaukseen sekä myös myöhempään elämään. Traumat on hyvä purkaa ohjatusti. Luulin erheellisesti, että selviytymiskirjan kirjoittaminen (Naked gut – true story) olisi riittänyt.
Sairaalaan saapuminen klo 7.00
Olo oli ihmeellisen hyvä, kävin jopa pienellä aamulenkillä koiramme Bellan kanssa. T-sairaala oli ensiluokkaisen upea ilmestys ja vastaanotto lämmin ja asiantunteva. Menin aamulla klo 7 sairaalaan ja aamupäivällä kirurgi kävi keskustelemassa kanssani. Hän oli lukenut paperini, joka oli erittäin mieluisa uutinen. Siitä tuli heti se olo, että hän välittää. Näillä pienillä asioilla on suuri merkitys potilaalle. Hän myös ymmärsi traumani edellisestä leikkauksesta. Se rauhoitti kun hän sanoi, että “vain” noin 8% leikkauksista epäonnistuu. Minulla on siis 92% mahdollisuus onnistua! Yes!
Leikkaus klo 12.00
Videolinkissä fiiliksistäni 5 minuuttia ennen leikkaussaliin kutsua.
Noin klo 12 minut vietiin leikkaussaliin. Oli jotenkin ihmeellinen olo kun aamulla olin ollut vielä lenkillä ja olo oli kaikin puolin hyvä. Kun sinut nostetaan leikkauspöydälle, siinä pyörii monenlaisia ajatuksia, iskeekö pelkotila, epävarmuus kaikesta? Usko siihen, että tällä kertaa kaikki menee hyvin? Kävin kaikki tunnetilat läpi.
Täytyy sanoa, että leikkaussali oli todella hieno ja moderni, tottakai se rauhoitti hieman. Silti, aloin odottamaan vain yhtä asiaa; nukutusaineen vaikutusta. Good night!
Heräämössä klo 17.30
Tämä tilanne jännitti minua kaikkein eniten, oliko kaikki onnistunut? Mitä leikkausjälkiä löydän vatsani päältä? Sen voin kertoa, että olo oli kuin hurjimman sumopainijan pyörittelyyn joutunut. Onnekseni leikkaus onnistui suunnitellusti ja “vain” 20 cm paksusuolta poistettiin. Myöskään mitään väliaikaista avannetta ei tarvinnut tehdä, niin kuin viimeksi. Olo oli todella helpottunut. Leikkaus kesti vain reilun tunnin, joten tämä oli ns. “helpompi keikka” tällä kertaa. Suuri kiitos Kirurgi Ville Falenius ja koko tiimi hänen ympärillään!
Toipuminen alkoi
Kun pääsin huoneeseen, sain aika pian nestemäistä ruokaa. Tuntui jotenkin hurjalta syödä heti leikkauksen jälkeen, mutta pakkohan sitä on syödä 🙂 Ainoa takapakki tuli ensimmäisten päivien aikana kun mikään ei tuntunut liikkuvan suolistossa. Kirurgi suositteli nenä-mahaletkua. Sulattelin asiaa muutaman tunnin ja päätin kokeilla sitä koska olo oli todella tukala. Se auttoi todella paljon ja vielä kun sain sen pois, helpotus ja kiitollisuus oli luonnollisesti vieläkin suurempi. Hyvää TYKSissä oli sekin, että sairaalassa sai erilaisia ruokavalioita (mm. gluteeniton). Ainoa mitä muuttaisin on kotimaisten valmistajien suosiminen ennen Nestlen tuotteita. Sairaanhoitajien ystävällisyys auttoi myös merkittävästi toipumisvaiheessa. Erityisesti nuoren sairaanhoitajan (Atte) hyvä asenne ja toiminta jäi mieleen.
Kotiinpääsy koitti kuudennen päivän kohdalla. Onneksi CRP alkoi laskemaan suunnitellusti (max. 40) ja noin viidessä päivässä se oli laskenut jo lukemaan 24. Vähän eri kuin viimeksi, jolloin se nousi 270 viikossa.
Ajankuluun ja toipumiseen auttoi myös meneillään olevat jääkiekon MM-kisat, Hyvä Suomi ja onnittelut Leijonat MM-hopeasta! Olin suunnitellut lukevani kirjoja, mutta en jaksanut niitä edes avata ensimmäisellä viikolla. Kannattaakin olla itselleen armollinen ja antaa reilusti aikaa.
Kotiinpääsy
Tässä oleellisia kotona pärjäämisen ja kotiin menemisen edellytyksiä:
1. Kipu ja pahoinvointi on hallinnassa, kipupumppu poistetaan tietysti ennen kotiinlähtöä.
2. Pystyt juomaan, syömään ja liikkumaan itsenäisesti.
3. Lisäksi virtsaaminen/ulostaminen pitää onnistua ennen kotiinlähtöä.
4. Verikokeiden tulokset mm. CRP on hyvä olla laskusuuntainen.
Kun nämä olivat hallinnassa, kuuden vuorokauden jälkeen pääsin kotiin. Jatkohoito-ohjeet käytiin läpi ja sain sairaslomatodistuksen. Kotiinpääsyä odottaa aina innolla, niin nytkin!
100% tukos oli enää päivien/viikkojen päässä
Nyt kun leikkauksesta on kulunut 12 viikkoa, olo alkaa olla kohtuu normaali. Nostamisessa täytyy vielä olla varovaisuutta, mutta muuten olo on hyvä ja optimistinen. Olen luonnollisesti tyytyväinen, että tulin leikkaukseen. Kun lääkäri soitti leikkauksen jälkeen, hän sanoi, että aukko oli enää n. 1 mm kokoinen. Jos tukos olisi mennyt kokonaan umpeen, olisi edessä ollut hätäleikkaus ja huomattavasti huonommat mahdollisuudet. Kävin kuilun partaalla, mutta selvisin, toisen kerran elämässäni! Aika ihmeellistä! Onneksi menin, ilman sitä en välttämättä enää olisi tätä kirjoittamassa.
Olen kiitollinen!
*Vaikka virallista syytä sairaudelle ei ole, oman elämänkokemukseni mukaan kaikki ympärillä olevat asiat vaikuttavat sairauteeni. Stressi, mieli, teollinen ruoka, ympäristön myrkyt, antibiootit, torjunta-aineet, kemikaalit jne jne. Nämä kaikki vaikuttavat epäsuotuisasti suoliston mikrobiflooran tasapainoon. Olen siitä itse hyvä esimerkki. Vaihdoin mm. ruokavalion täydellisesti 2004 ja olen pärjännyt kohtuullisen hyvin. Kuitenkin sisäilmaongelman edessä vuonna 2019 olin voimaton, se pahensi suoliston tilaa merkittävästi ja leikkaus oli välttämätön.
t. Tommi Sundqvist
tommisun@gmail.com
