Tämä on tarinan jatkumoa siitä kun ukrainalainen Natalia muutti Kiovasta poikansa kanssa Suomeen maaliskuussa 2022. Hänen elämää Suomen Turussa kuvailee tämä kirjoitus “Ukrainalaisen Natalian ja hänen lapsensa Yehorin tositarinaa elämästä Suomessa ja Ukrainassa.”
Toivonkipinä ja valtava ikävä sai heidät kuitenkin palaamaan Kiovaan Syyskuussa 2022. Tämä tarina kertoo suuresta rakkaudesta perhettä ja isänmaataan kohtaan.
Ajatuksiani syyskuisessa Kiovassa. Tiedätkö mitä todella kaipaan? Ystäviäni, jotka tapasin Suomessa, ja Yehor kaipaa myös kavereitaan. Kaipaan kaikkia keskusteluja, Pelastusarmeija ja sen ihmiset olivat tärkeitä minulle. Kaipaan myös ystävääni Nataliaa Pelastusarmeijasta, keskustelimme hänen kanssaan aivan kaikesta. Suomi näytti parhaat ihmisensä minulle! Olen teistä kaikista hyvin kiitollinen. Alla olevat kuvat tuovat minulle lämpimiä muistoja. Mansikoita keräämässä, Yehor ystävineen ja yhteiset juhlahetket ystävien kesken.
Takaisin Kiovassa
Ikävä kyllä Kiovassa alkoi pommitusten sarja, erityisesti lokakuu on ollut todella vaikeaa. En edes tiedä mistä kirjoittaa. Olen kyllästynyt kaikkeen, mitä maassamme tapahtuu. Yön aikana oli neljä ilmahälytystä, melkein koko yö ilman unta. Sähköverkkojen vaurioiden vuoksi valomme sammuvat useita kertoja päivässä. Yehor ei voi opiskella normaalisti koulussa, edes verkossa. Sähkön puutteen vuoksi oppilaille tai opettajille, jotka joutuvat pitämään oppitunteja, ei ole Internetiä.
Eilen vietimme koko illan kynttilänvalossa.
Emme mene minnekään, emme kävele minnekään, koska se on pelottavaa. Tämä Samsung business center sijaitsee lähellä työpaikkaani ja voisin mennä sinne, jos olisin töissä. Maanantaina lastenlääkäri sai surmansa pommituksissa. Lääkäri, joka hoiti syöpään sairastuneita lapsia. Parhaat ja hyvät ihmiset kuolevat sodan takia! En ymmärrä miksi maailma sallii tämän tapahtuvan meille? Meille annetaan aseita puolustaaksemme itseämme ja he saavat aseita tappamaan meidät… Jokaisen ilmaiskun aikana kuolee ihmisiä ja lapsia. Se on hyvin surullista, mutta olen jo tottunut elämään jatkuvassa pelossa. Elämme näiden barrikaadien keskellä ja toivomme, että sota loppuu tänään.