Hei!
Lupasin kirjoittaa kuinka elimme nämä kaksi kuukautta kotona Kiovassa (syys-lokakuu 2022).
13. syyskuuta saavuimme toiveikkaina takaisin kotiin Suomesta Kiovaan. Kotona oli hyvä olla! Koko perhe oli yhdessä ja se oli se kaikkein tärkein asia!
Koko ajan oli ilmahälytyksiä, mutta sotilaamme ampuivat ohjukset alas, eivätkä ne päässeet Kiovaan saakka. Mielemme oli toiveikas ja rauhallinen. Ihmeellistä, miten pian näimme uusia pieniä kahviloita ja kauppoja joka puolella. Poikamme Yehor meni kouluun ja kaikki vaikutti hetken normaalilta, hän opiskeli koulussa yhden viikon ja verkossa myös viikon. Ilmahälytysten aikana lapset ja opettajat menevät alas turvakodille ja odottavat siellä kunnes vaara on ohi.
Uusi Mc Donald´s toi meille suurta toivoa rauhasta
Syyskuun lopussa 2022 McDonald’s avattiin uudestaan. Se ei ollut toiminut (helmikuun 2022) sodan alun jälkeen. Ensimmäisenä avauspäivänä oli aivan valtavat jonot! Ihmiset kaipasivat hampurilaisia ja ranskalaisia perunoita, se toi mieleen heidän vanhan tutun elämänsä. 10.lokakuuta valtava määrä ohjuksia lensi jälleen Ukrainaan, ja valitettavasti armeija ei onnistunut ampumaan niitä kaikkia alas. Heidän tavoitteenaan oli tällä kertaa lämpövoimalat kaikkialla Ukrainassa. Miten surullista! Pian meillä alkoi olla katkoksia sähkön, veden, lämmityksen, tietoliikenteen ja Internetin kanssa. Ilman Internetiä on mahdotonta opiskella koulussa verkossa, työskennellä, eivätkä kaupat ilman sähköä myöskään toimi. Menetimme taas jälleen kerran kaiken tavallisen ja turvallisen asian.
Minua pelotti lähteä kotoani, koskaan ei tiedä mihin raketti osuu, toisaalta myös kotona pysyminen oli hyvin pelottavaa. Yksi raketti räjähti lähelle työpaikkaani, tielle, jota pitkin yleensä kuljen töihin. Raketti osui toimistorakennukseen, jossa veljeni työskentelee. Onneksi hän ei ollut töissä siellä silloin. Näin kuinka raketit lensivät ja suuntasivat kohti lämpövoimalaa. Se oli hyvin pelottavaa ja sitä on mahdotonta unohtaa.
Takaisin Suomeen
Näistä syistä päätimme palata takaisin Suomeen. Oli erittäin raskasta ja surullista taas erota miehestäni ja Yehorista isästään, mutta tämä oli nyt tosiasia ja tiedän että se oli hyvä päätös. Nyt olemme takaisin Suomessa, joosa meidät otti vastaan ihana perhe. Yehor käy taas koulua, josta hän pitää, suureksi osaksi sen takia, että tapasi entiset ystävänsä siellä. Hän sai myös skuutin, josta hän pitää todella paljon. Olen taas siinä tilanteessa, että etsin töitä Suomesta, mutta tiedän että löydän sen varmasti hyvin pian!
Meillä on hyvä, lämmin ja rauhallinen olo. Olen hyvin huolissani miehestäni, sukulaisistani, ystävistäni ja koko Ukrainasta. Viimeisten raketti-iskujen jälkeen mieheni oli ilman sähköä lähes kaksi päivää, ei myöskään vettä, lämmitystä, viestintää ja Internetiä. Nyt sähköt ovat päällä 3-4 tuntia vuorokaudessa. On erittäin vaikeaa ja pelottavaa elää normaalisti sellaisissa olosuhteissa. Toivon, että sota loppuu hyvin pian ja saamme kaikki elää rauhassa omaa elämäämme.
Aikaisemmat kirjoitukset:
- Matka Ukrainasta Suomeen, työllistyminen Suomessa ja kotimatka Kiovaan. LINKKI TARINAAN
- Elämä Kiovassa syksyllä 2022. LINKKI TARINAAN
